Talviretkeily fatbikella
Tätä kirjoittaessani talvi on vielä pelkkä toive Etelä-Suomessa, vaikka ajankohta on tammikuun alku. Ulkona on pimeää melkein ympäri vuorokauden, lämpötila plussalla ja maastossa makaavat kuukausien kerääntyneet vesisateet. Kaipuu talveen on vahva, mutta vielä joutuu tyytymään muistoihin ja uusien retkien suunnitteluun.
Fatbike on erinomainen maastoretkipyörä sekä talvella että kesällä. Oma fatbike-tarina alkoi syksyllä 2010, kun hankin ensimmäisen fatbiken. Olin silloin jo palannut retkeilyharrastukseen muutaman pikkulapsivuoden jälkeen, tällä kertaa pyörällä. Saman vuoden alussa alussa olin todennut nähdyttyäni Greenmanin Pugsleytä sen olevan kiinnostava peli, mutta ettei minulla olisi sellaiselle käyttöä. Olin väärässä.
Minun ensimmäinen fatbikeni oli Surly Pugsley. Silloin oli tallissa vielä nopea ja kevyt 29-täysjoustopyörä, jolla oli tarkoitus ajaa lyhyemmät ja nopeammat maastolenkit, joten rakensin Pugsleyn retkikuntakelpoiseksi panssarivaunuksi. Tarakka edessä ja takana sekä Alfine-napa nostivat painon korkeaksi, mutta se toimi käyttötarkoitukseen erittäin hyvin.
Jossain Teilillä.
Nykyaikaiseen maastoretkipyörävarustukseen kuuluu olennaisena osana runkolaukku, joka sijaitsee pyörän etukolmiossa. Paikka sopii siihen erittäin hyvin, koska se on keskellä pyörää ja painopiste on alhainen. Siihen on hyvää laittaa pienet ja painavat tavarat, kuten esimerkiksi termospullo ja retkikeitin. Isossa runkokoossa tilavuus voi hyvinkin olla kymmenen litraa.
Itse ommeltu runkolaukku.
Runkolaukun lisäksi käytetään usein satulalaukkua, johon voi mahtua enintään noin 13 litraa. Talvikäyttöön tämä voi joskus olla hiukan rajoittava, joten kevyt tarakka on myös hyvä vaihtoehto. Edessä on sama valinta tarakan ja pehmeän laukun välillä. Tarakka on painavampi, mutta mahdollistaa alhaisemman painopisteen. Verrattuna perinteisiin sivulaukkuihin (edessä ja takana), tämä laukkujärjestelmä sisältää huomattavasti vähemmän tilavuutta, mikä tarkoittaa että varusteet täytyy minimoida, mikä toki myös on edellytys maastokelpoisuudelle. Yllä mainittujen laukkujen lisäksi on myös aina mahdollista käyttää selkäreppua, mutta senkin painoa on syytä pitää alhaisena.
Tarakat ja pienempi kamerareppu.
Pehmeät laukut ja isompi kamerareppu.
Pyörälenkin luonne muuttuu kun mukana on eväitä ja mieluiten myös hyvää kahvia. Tavallisesta lenkistä tulee retki.
Maaliskuinen retki Kurjenrahkalla.
Jalompi versio retkestä on yöretki. Tämä on varsin sopiva retkeilymuoto lapsiperheen isälle tai äidille, vaikkei ehkä molemmille samalla kertaa. Siihen tarvitaan ilta, yö ja aamupäivä. Retkeilykaveri on myös plussa, mutta ilmankin pärjää. Verrattain lyhyeen aikaan saadaan mahtumaan paljon elämyksiä ja perhe-elämä ei siitä kovin paljon kärsi. Talvella tarvitaan tähän jo jonkun verran erikoisvarusteita. Ilman telttaa pärjää jos käyttää retkeilyalueiden laavuja, jolloin bonuksena on myös tulentekomahdollisuus. Kun pakkanen kiristyy, taukovaatteiden ja makuupussin tärkeys korostuu ja tästä muodostuu suurin kustannus pyörän lisäksi. Hyvä talvimakuupussi on arvokas, mutta untuvaisena se on silti kevyt ja kestää hyvin hoidettuna reilusti yli kymmenen vuotta normaalikäytössä. Myös retkikeitin on talvella yleensä tarpeellinen. Sillä tehdään lämmintä ruokaa sekä myös juomavettä lumesta.
Ohukaiset kruunaavat illan.
Kova pakkanen voi olla ankara opettaja, joten kokemusta täytyy hankkia vähitellen ja alussa mielellään osaavan retkeilykaverin kanssa. Vaativuustaso nousee jyrkästi -20 pakkasasteen jälkeen ja -30 asteessa ei enää kannata tehdä virheitä. Paleltumia voi pyöräillessä helposti tulla varsinkin varpaisiin (siitä minulla on henkilökohtaisia kokemuksia ja suosittelen välttämään sitä). Tarvitaan siis hyvät varusteet, osaamista ja asennetta, mutta tunnelma kun pakkanen kiristyy ja edessä on oikein kylmä yö on erikoinen ja palkintona on vahva elämys.
Töykkälän laavun sisällä oli -28 astetta aamulla.
Yllä mainittujen varusteiden lisäksi kannattaa panostaa jalkineisiin. Itse en enää pärjää SPD-jalkineilla (45NRTH Wölvhammer koko 50 on vielä kokeilematta) ja moni muukin käyttää flättipolkimia talvella. Lämpimin SPD-kenkä on 45NRTH Wölvhammer. Tarpeeksi isona se voi olla riittävän lämmin. Sormet pärjäävät ongelmitta kun ohjaustankoon asennetaan pogiet, joiden sisällä ohuet sormikkaat riittävät myös kovalla pakkasella. Vaihtoehtoja tähänkin löytyy, esim. arvokkaat Cobrafist:it tai halvat Bilteman muhvit.
Bilteman muhvit.
Retkeily onnistuu talvella poluilla, joilla ihmiset kävelevät, sekä moottorikelkkaurilla. Hiihtoladuilla ei ajeta (alla olevassa videossa odotin kunnes hiihtokeli oli loppunut huhtikuussa ja ladut olivat täynnä roskaa). Etelä-Suomessa harvinaiset hankikannot tarjoavat kuitenkin aivan erilaista ajovapautta. Kolmena vuotena peräkkäin on ollut viikon hankikantoa Kurjenrahkan soilla ja olen onnistunut hyödyntämään tilanne.
Vielä on Käsivarren moottorikelkkareititkin ajamatta, eikä se tule onnistumaan tänäkään vuonna, kun kaikki ylimääräiset vapaat menevät eräopaskurssin retkille. Ajettavaa kyllä löytyisi sieltä. Moottorikelkkareitit tarjoavat alustan, jolla fatbikella pääsee hyvin ajamaan, paitsi jos on oikein huono onni kelien kanssa. Haltikin on huiputettu fatbikella useita kertoja, ja Retki-lehden numero 9/2013 sisältää reportaasin siitä.
