Sisärenkaille kyytiä
Mielissämme oli jo pitkään itänyt ajatus läskipyörän päivittämisestä tubelessiksi. Jos joku ei tiedä, tubeless tarkoittaa sisärenkaatonta rengasta. Eli ulkorengas asennetaan suoraan vanteelle ilman sisärengasta. Yleensä asennus viimeistellään käyttämällä renkaan sisällä tiivistys- ja paikkauslitkua, joka tukkii mahdolliset ilmaa tihkuvat vuodot ja jopa paikkaa pienet reiät itsestään. Usein tubelessilla haetaan painonsäästöä ja kevyempää rullaavuutta, mutta myös paikkauslitkun mahdollistamaa renkaan puhkeamattomuutta. Painoa tällä meidän konversiolla tuskin säästettäisiin, mutta lähinnä tubelessissa kiinnosti renkaiden puhkeamattomuus. Erityisesti Mikalla on ollut tänä kesänä uskomattoman huono tuuri takarenkaansa kanssa. Olen jo mennyt laskuissa sekaisin, kuinka monta rengasrikkoa mies on tämän kalenterivuoden aikana kärsinyt. Näin ollen otimme koekappaleiksi työn alle Mikan läskikiekot. Siis ne samat kiekot, joiden Rolling Darryl -vanteet tämän blogin aiemmassa osassa porattiin Unholysta Holyksi. Porauksen yhteydessä jesarista askarrellut kaksiväriset vannenauhat olivat edelleen priimakunnossa, joten ne jätettiin sen kummempia ihmettelemättä vanteeseen kiinni.
Tubelessin toteutustavaksi valitsimme internet-tutkimuksen perusteella ghetto-tubeleksen, koska se vaikutti luotettavimmalta metodilta. Erinäköisiä teippiviritelmiä sun muita vaihtoehtoja olisi voinut ruveta kokeilemaan, jos olisi halunnut viilata grammoja, mutta tämän projektin olennaisin päämäärä oli varmatoimisuus ja huolettomuus. Siksi ghetto. Jos joku ei tiedä, ghetto-tubeless tarkoittaa lyhyesti sitä, että vanteen ja renkaan väliin asennetaan halkaistu sisärengas, joka takaa melko varman ja tiiviin kontaktin vanteen ja renkaan välille. Tästä syystä painonsäästö jää minimaaliseksi tai sitä ei saavuteta lainkaan, koska asennukseen kuuluu sisärengas, joskin auki leikattuna.
Käytettävältä sisärenkaalta edellytetään kahta olennaista asiaa: sen pitää olla halkaisijaltaan pienempi kuin vanne istuakseen vanteella tiukasti, ja lisäksi melko leveä yltääkseen riittävästi leveän läskivanteen reunojen yli. Tätä projektia oli pohdittu jo aikaisesta keväästä lähtien, ja olimme jo ehtineet todeta, ettei moista sisärengasta löydy ihan noin vaan. Maailman parhaasta pyöräkaupasta, eli Turun Foxcompista, löysimme tarkoitukseen soveltuvia Q-Tubesin sisärenkaita. Q-Tubesin sisureissa on irroitettavalla sielulla varustetut Presta-venttiilit, ja sisurin koko on 24 x 2.4 – 2.75. Irroitettava sielu on tärkeä tiivistyslitkun lisäämistä varten, ja sisurin leveys on riittävä. 24-tuumaiselle vanteelle tarkoitettu sisuri istuu riittävän tiiviisti 26-tuumaisen läskivanteen päällä. Jotkut ovat käyttäneet 20-tuumaisia sisureita, jotka ilmeisesti toimivat yhtä lailla.
Työvaihe 1 on leikata sisärengas auki. Rengas leikataan ulommaista syrjäänsä pitkin niin, että venttiili jää levitetyn sisurin keskelle.
Jos sisurissa on talkkia, se kannattaa pestä pois. Talkki heikentää kontaktia kaikilla pinnoilla. Q-Tubesin sisurissa ei ole lainkaan talkkia ulkopuolella, mutta sisäpuolella sitä oli senkin edestä.
Suoritimme homman yrityksen ja erehdyksen kautta. Tässä ensimmäinen erehdys: Yritimme asentaa halkaistun sisurin suoraan vanteelle, ja ulkorenkaan sisurin päälle.
Homma oli muuten ok, mutta 45NRTH Husker Du ei ollut lähellekään kontaktissa vannetta vasten pingotetun sisurin kanssa. Renkaan ja sisurin välissä oli parhaimmillaan (pahimmillaan) kämmenen mentävää rakoa siellä sun täällä. Vaikka käytössä oli kompressori, ei renkaaseen saanut lainkaan ilmaa, koska raot renkaan ja sisurin välissä olivat niin suuret. Yritimme puristaa rengasta vannetta vasten hihnoilla, ensin kevyesti, lopulta niin että koko rengas oli ihan kurtussa, mutta turhaan.
Totesimme homman toivottomaksi, ja otimme askeleen taaksepäin. Koska ongelmana oli liian iso rako renkaan ja vanteen välissä, se rako oli saatava täytettyä jollakin. Siispä rengas ja sisuri irti ja sopivaa täytettä etsimään. Komerosta löytyi vanha solumuovinen makuualusta, josta leikattiin vanteen ympärille sopivat kaistaleet. Alustan paksuus lienee noin 5-7 mm, se oli sitä huonoa perusalustaa mitä saa vitosella Honkkarista. Kaistaleiden päät kiinnitettiin paikalleen jesarin pätkällä. Kaistaleen täytyy olla hieman kapeampi kuin vanteen sisäleveys, jotta ulkorengas pääsee asettumaan vannetta vasten kunnolla.
Uutta yritystä. Eli vanteen päällä on nyt vannenauhan virkaa toimittavaa jesaria, solumuovimakuualustaa, halkaistu sisärengas, ja sen päälle asennettava ulkorengas.
Kun rengas oli saatu väännettyä vanteelle, ja halkaistun sisäkumin reunat vedettyä tasaisesti vanteen reunan yli, huomasimme, että paikoitellen makuualustaa pursuili vannetta vasten. Nämä pursut työnnettiin hellästi rengasmuovilla takaisin vanteen keskelle.
Vanteelle asennettu makuualusta toimi kuten pitikin: nyt ulkorenkaan ja halkaistun sisurin väliin ei jäänyt enää rakoa, vaan Huskerit istuivat nätisti ja tiiviisti sisuria vasten. Renkaan täyttö kompuralla kävi kuin ajatus. Toinen rengas nousi vanteelle laakista. Toisen renkaan kohdalla rengas jäi yhdestä kohtaa irti vanteesta, ja huomasimme sinne jääneen vielä pienen palan makuualustaa näkyviin. Ilmat pois, rengasmuovilla työnnettiin makuualustan reuna keskemmälle vannetta, ja uudelle täytöllä koko rengas napsahti nätisti vanteelle. Menestys.
Seuraavaksi piti saada litkut renkaaseen. Koska Q-Tubesin sisurin venttiilin sielu on irroitettava, käy homma helposti. Renkaasta ilmat pois, venttiilin sielu irti ja täyttökannulla litkut venttiilistä sisään. Myös tavallinen ruisku toimii tässä hommassa.
Lisäyksenä knoppitieto, joka jäi puuttumaan alkuperäisestä julkaisusta: Litkua käytettiin noin 2,2 dl per rengas.
Husker Duut pitivät ilmaa välittömästi ilman ongelmia. Ei vuotoja, ei tihkumisia, ei mitään. Varmuuden vuoksi jätettiin renkaat asennuksen jälkeen ämpärin päälle kyljelleen, kun se on jo totuttu menettelytapa ei-tubeless-readyjen renkaiden kohdalla. Luulen kyllä, että se oli näiden renkaiden kohdalla turhaa, ne vaikuttivat niin tiiviiltä heti täytön jälkeen.
Operaatio oli kaiken kaikkiaan menestys. Tubeless fatbike toimii kuin ajatus. Mika on ajanut jo muutaman lenkin ilman mitään ongelmia ja rengasrikotkin ovat taakse jäänyttä elämää. Renkaat ovat toimineet moitteetta alhaisillakin ajopaineilla. Tässä operaatiossa ei valitettavasti ollut vaakaa käytettävissä, joten kiekkoja ei pystytty punnitsemaan ennen ja jälkeen konversion. Todennäköisesti kiekkojen paino nousi pikkuriikkisen, litkusta ja makuualustasta johtuen. Toisaalta painonsäästö ei ollut tavoitteenakaan, vaan tässä haettiin toimintavarmuutta ja huolettomia ajokilometrejä. Ja ensikokemusten perusteella niitä todellakin saavutettiin.
