Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 3. Iisakkipää

Samu syyskuu 10, 2021 Samu

Toiseen päivään herätessä oli jo selvää mihin mentäisiin. Koska me pojat olimme niin kehuneet eilistä Pääsiäiskurun ja Iisakkipään reissua oli nyt sama vuorossa koko perheen kesken kävellen.

Reissun muut osat:

• Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 1.
• Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 2.
• Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 3.
• Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 4.
• Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 5.
• Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 6.

Lähdimme ensin hieman kohti Laanilaa ja sitten Luttojoen yli ja eteemme tuli reippaan kokoiset rappuset.
Siitä ylös ja oikealle kohti Pääsiäiskurun risteystä. Tämä olikin mukavaa polkua, tosin ylämäkeä koko ajan.

Puut harvenivat samalla kun jatkoimme nousemista koko ajan korkeammalle. Pian pääsimmekin risteykseen josta suoraan jatkamalla pääsisi Rumakurulle, mutta me käännyimme vasemmalle ja lähdimme ylös kohti Pääsiäiskurua ja Iisakkipään huippua.

Pääsiäiskuru oli hieno paikka ja lapset ihastelivatkin sitä pitkään. Sen jälkeen polku jatkui hyvänä, tosin hieman jyrkenpänä ennenkuin saavuimme Iisakkipään huipulle. Huipulla tuulee… ja niin oli myös nyt. Sen takia emme kovin kauaa maisemia ihastelleet vaan lähdimme laskeutumaan Aurorapolkua kohti.

Tässä matkalla on muutamat portaat mutta kävellen ne menevät helposti. Samat hiekkasäkit odottivat edelleen polulle levitystä.  Ennen Aurorapolulle saapumista on hieno rotko näiden polkujen välissä. Ihastelimme hetken Auroratupaa ja jatkoimme matkaa kiertämällä Aurorapolun, jonka jälkeen palasimme mökillemme ruokailemaan.

Iltapäivällä pojat saivat vielä idean lähteä kevyelle lenkille pyörien kanssa ennen saunaa.
Tarkoituksena oli mennä vain vähän ulkoilemaan, mutta nälkä kasvoi ja kohta mentiinkin jo Laanilasta ohi kohti Rönkölampea, poroaitaa ja pian olimmekin Kiilopäällä.

Pikku-ulkoilu olikin vaihtunut ihan kunnon lenkkiin kun lähdimme Kiilopäältä kohti Saariselkää ylittämällä ensin Ahopään. 
Ahopää olikin veikeää kivikkoa, joka ei kovin helpolla meitä päästänyt. Rengasrikoilta vältyttiin ja maisemat olivat hienoja.

Saavuimme takaisin Laanilaan vievälle latupohjalle ja lisäsimme vauhtia ettei meitä turhaan kaivattaisi mökillä.
Laanilasta kurvasimme vielä Vanhanselän läpi ja hämmästellen totesin kuinka paljon asutusta onkaan tullut lisää.