Elmukelmutubeless
Prologi: Vähän on ollut hiljaista blogissa. On ollut aika paljon kaikenlaista, mikä on syönyt harrastamista. Todetaan lyhyesti, että viimeiseen vuoteen on osunut kolme loukkaantumista, joista kaksi vei miehen kirurgin työpöydälle ja pitkään fysioterapiaan. Yksi vamma ei ollut leikattavissa, mutta kuukausien fysiojumpan sekin vaati. Viimeiset 15 kuukautta on siis lähinnä fysiojumpattu mutta ei juurikaan urheiltu. Syyskuussa ajettiin muutaman päivän pyöräretki Ruotsissa. Heti retken jälkeen leikattiin olkapää. Se oli siis vammautunut jo ennen reissua muissa harrastuksissa. Leikkausta se vaati, mutta kyllä sillä pystyi ajamaan sen verran ettei retkeä tarvinnut perua. Koska itselläni oli tuossa vaiheessa lähes vuoden tauko kaikesta muusta treenaamisesta paitsi fysiojumpasta, en ollut retkellä likikään omalla tasollani ja sen huomasi, kun tunturimaasto näännytti ihmistä. Välillä otti vähän koville. Tai paljon koville. Ei tullut kirjoitettua siitä retkestä mitään, koska tuli se leikkaus. Onneksi Peter ja Jarkko kuitenkin kirjoittivat. Ja olivat ottaneet paljon kuvia.
Lässytyksen jälkeen asiaan. Viimeisin vamma on nyt parantunut siihen pykälään, että uskaltaa taas ajaa pyörää. Sitä ennen pyörä pitäisi kuitenkin saada ajokuntoon. En ole varma, mutta luulen, että joku ruåtsalaisurpå on autollaan tölväissyt meidän auton perässä ollut pyörätelinettä jossain ruåtsalaismarketin parkkipaikalla. Pyörästäni oli hämmentävästi ohjaustanko vääntynyt, kiekko muuttunut soikeaksi ja pinna taittunut, takavaihtaja vääntynyt toimimattomaksi jne. Olisin kyllä huomannut nämä ajaessa, joten en keksi muuta kuin että vauriot ovat syntyneet kotimatkalla kuljetuksen aikana.
Piakkoin leikkauksen jälkeen kaverini tuli auttamaan pyörähuollossa, koska itse en yksikätisenä paljoa olisi saanut aikaiseksi. Kiekko oikaistiin Foxcompissa ja sen jälkeen vaihdettiin siihen uudet kumit. Olen ajanut tähän asti Big Fat Larryilla, jotka pyörässä olivat kiinni kun ostin sen Teemulta joskus viitisen vuotta sitten. Nyt ne alkoivat olla aika kuluneet niin kulutuspinnaltaan kuin kyljistäkin, joten oli aika kokeilla jotain uutta. Surlyn uudet Ednat olisivat kiinnostaneet. Niitä ei kuitenkaan vielä silloin ollut saatavilla, mutta kaverin kaveri tarjosi uudenveroisia Veetire Snowshoe -renkaita lähes ilmaiseksi. Niinpä päädyttiin asentamaan Snowshoet. Snowshoet asennettiin tubelessiksi Gorilla-teipillä, koska kuulemieni huhujen mukaan Gorilla on hyvää tähän tarkoituksen. Käytimme 73 milliä leveää Tough & Wide -versiota.
No en tiedä onko se oikeasti hyvää, mutta en täysin vakuuttunut. Eturengas toimii ok, mutta takarengas ei pitänyt ilmaa millään. Tyhjeni tallissa seisoessaan joskus päivässä, joskus muutamassa. Lenkillä tyhjeni tunnissa. Purin renkaan ja totesin seuraavaa:
1. Gorilla ei liimaudu kovin hyvin itseensä, vaan oli alkanut irrota ja teipin väliin oli päässyt litkua. Ei kovin pitkälle, mutta kuitenkin.
2. Gorilla liimautuu kuitenkin Surlyn vanteeseen ja vannenauhaan kuin pihka tukkaan. Nyhdin aikani pieniä palasia ja suikaleita pihdeillä irti vanteesta. Sitten korkkasin kaljan. Sitten jatkoin nyhtämistä.
3. Lopputuloksena sain Gorillasta sen teippiosan irti, mutta liima oli edelleen vanteessa. Mietin että mitenköhän hitossa tuohon enää mitään saa asennettua niin että siitä tulee tiivis. Korkkasin toisen kaljan ja pistin Metallican soimaan. Minulle ei kuitenkaan selvinnyt, mistä vuoto oli aiheutunut. Teippi istui saumakohtaa lukuun ottamatta kuin tauti eikä varmasti ollut vuotanut. Epäilen, että vuoto on saattanut tapahtua renkaasta tai renkaan ja vanteen välistä, mutta varma en ole mistään.
Ghettotubelesshan se on tietty aina toimiva ratkaisu. Sellainen pyörässä on ollut ennenkin ja on toiminut idioottivarmasti. Ainoa mikä ghettotubelessissa oli huonoa, oli se, että tarkoitukeen sopivat sisurit on kalliita. Jos haluaa irrottaa renkaan syystä tai toisesta, pitää aina silputa uusi 15 euron sisuri. Ja aina menee suikale makuualustaa, joka tosin ei montaa euroa maksa. Ja onhan se asennus vähän työläämpi kuin tavallisessa teippitubelessissa. Näistä syistä gorillateippitubelessiakin kokeiltiin.
Riittävän monen ongelman jälkeen fiksulla ihmisellä saattaisi tulla mieleen, että oliskohan kuitenkin järkevää latoa muutamia satalappusia Foxcompin tiskiin ja niitä vastaan saada oikeat tubeless-readyt läskikiekot.
Meikäpoika ei kuitenkaan mennyt Foxcomppiin, vaan keittiöön.
Elmukelmua eli tuorekelmua saa 60 metriä alle kahdella eurolla. Onhan se aika ohutta, joten laitoin aika monta kierrosta, mutta silti se on lähes ilmaista. Ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, elmun alle tuli makuualustaa. Teippitubelessia asentaessa todettiin, että Snowshoe on liian väljä noustakseen nätisti ei-tubelessready-vanteelle. Makuualusta eliminoi tyhjän raon renkaan ja vanteen välistä, jolloin ilma jää renkaan sisälle nalkkiin ja nostaa renkaan vanteelle.
Vaikka elmua oli monta kerrosta, se oli silti tosi heppoista. Siispä pari kierrosta jesaria päälle. Ei Gorillaa, vaan tavallista, vähän ohuempaa (ja halvempaa). Venttiilin juureen pala leikattua sisuria lisäämään tiiviyttä ja tasaamaan rasitusta venttiliä ympäröivässä pehmeässä materiaalissa.
Uskokaa tai älkää, se nousi vanteelle laakista. Ja piti ilmaa. Nyt se on ollut kaksi vuorokautta, ja paine on laskenut 1,2 baarista 0,9 baariin. Se on ihan kelpo tulos tuoreelle asennukselle. Lopullinen tiivistyminen tapahtuu yleensä sitten kun lähdetään ajamaan. Eikä ne oikeat viralliset tubeless-kamat välttämättä pidä ilmaa yhtään sen paremmin. Mä tiedän, mulla on kapeammissa renkaissa sellaisiakin.
Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta aika näyttää toimiiko vaiko eikö. Raportoin myöhemmin, kun on raportoitavaa.
