Olen pitkään unelmoinut pyörästä jonka kyljessä lukee Nicolai, taisi olla vuosi 1999 kun eka kerran näin kauhean kokoisen ja näköisen DH-viritelmän. Sitiä ajasta etteenpäin on aina miettinyt, että kun kasvan isoksi hankin itselleni sellaisen.
Korvatunturin pääjehu on pohjimmiltaan reilu-ukko, jos ette usko kysykää vaikka ekaluokkalaiselta Emililtä, jolle valkoparta toi jouluna ihan oman fatbiken. Silmälle sopiva fillarin 20 tuuman renkaat ovat kiinni kotimaisessa teräsrungossa. Painoa laitteella on kuitenkin noin 14 kg, asia jota en ole koskaan ymmärtänyt: miksi lasten pyörät painavat lähes poikkeuksetta niin tuhottomasti? Kymmen kiloa minusta olisi ollut ok, mutta minkäs teet.
Painosta huolimatta suosittelin pukille pyörän hankintaa, hinta kun ei päätä huimaa. Solifer Fatbike maksaa verkkokauppa.com :ssa 259,90 € eli saman verran kuin täysikokoisen läskin hyvä nastarengas. Pieni huoli oli kuitenkin (isällä) takaraivossa vielä ostovaiheessa; viekö painava pyörä poikaa vai poika pyörää.
Keksintö piti myös hankkia kuten se kuuluisa sika säkissä, verkkokaupassa kun fillarit ovat sesonki tavaraa, siis kesäsesonki tavaraa. Näytillä ei ollut Jätkäsaaressa edes mallikappaletta, eikä sitä myöskään päässyt noutovarastolle katsomaan. Maksa ja katso, jos et ole tyytyväinen palauta ja saat rahat takaisin – tällä tyylillä oli pakko mennä.
Uusi fatbike kun vanhallakaan ei ollut paljoa ajettu… asioita joita vaan tapahtuu. Edellisen pyörän Salsa Muklukin myynti oli kyllä käynyt mielessä, mutta ei niin vakavasti vielä harkittu. No yksi+yksi ja Muklukki muutti Tampereelle. Ajatuksissa oli jopa olla ilman fatbikea hieman aikaa, mutta parin päivän jälkeen Turun Foxcompista laitettiin niin hyvä tarjous valkoisesta S-koon Salsa Beargreasesta että eihän sitä voinut sivuuttaa.
