Pakkosatku Memories
Elokuun 31. päivä vuonna 2015 oli päivä, joka tuli määrittämään omaa ja muutaman muun hölmön harrastustoimintaa seuraavan vuoden ajaksi. Sinä päivänä kirjoitin tyhmäurheilusyndikaattimme faceryhmään seuraavan haasteen:
”PAKKOSATKU IS BIG, BAD AND BACK!!!!! Päätettiin Mikan kanssa, että seuraava 12 kuukautta ajetaan taas pakkosatkuja. Jos termi on jollekin uusi, niin se tarkoittaa, että ensi vuoden elokuuhun asti pitää ajaa yksi sadan kilometrin lenkki jokaisena kuukautena. Saa myös juosta. Satku on satku, joten mitään helpotuskertoimia ei heru, vaikka ajaisit maastossa, fixillä, juoksisit tai hyppisit yhdellä jalalla. Kuntopyöräilyä, traineria, soutulaitetta tai muutakaan epämääräistä liikkumatonta urheilumuotoa ei hyväksytä. Pitää olla sata ihan oikeaa kilometriä. Sisätiloissa suorittamista sinänsä ei ole kielletty. Jos pää kestää esim. ajaa sisärataa ympäri tai uida altaassa sata kilometriä niin siitä sitten vaan. Tämä alkoi kahden idiootin keskinäisenä ideana, mutta jotta heikko mieli ei voisi liian helposti luovuttaa, tein tästä julkista. Nyt täytyy ainakin kestää häpeä, jos lopettaa kesken. Osallistuminen on vapaaehtoista. Moraalisesti sitova ilmoittautuminen tapahtuu kommentoimalla tätä julkaisua. Raportoinnit suoritetuista satkuista myös tähän alle. ”Pakkosatkut on perseestä, en halua ilmoittautua, mutta kommentoin jotta voin seurata” yms. ruikutuksilla saa spämmätä ketjua kerran. GPS-träckejä yms. todisteita ei ole pakko mutta niitä saa postata. Ei se ole kuin 1.200 kilsaa. Go.”