Lauf – tuo oudonnäköinen Islantilainen hiilikuituhäkkyrä näkyy yhä useammin ja useammin harrastepyörien etuhaarukan paikalla. Miksi näin on, koska kauneudella se ei ainakaan paikkaansa monen mielestä lunasta, jotain muuta siinä on pakko olla. Asiasta on pakko ottaa selvää.
Eipä ole tullut vähään aikaan suoritettua mitään mammuttimaista tai muuten erityisen merkittävää pyöräilytoimintaa. Pyörä on kuitenkin ollut liikkeessä pitkin kesää, ainakin sen verran kun on muilta touhuilta ehtinyt. Ja koska jokainen kerta pyörän päällä on ollut kivaa tai vähintäänkin ”kivaa,” ajattelin jakaa kesän fiiliksiä. Ehkä loppukesästä tulee jotain spektaakkelimaisempaakin kerrottavaa.
Kesäkuun alkupuolella lähdin Mariachilla lenkille ajatuksella, että koitetaanpa löytää jotain vaihtoehtoisia polkuja niiden yleisimmin käytettyjen sijaan. Ja taas kerran tuli todettua, että siihen on syynsä, miksi yleensä ajetaan niitä tiettyjä polkuja, eikä lähdetä höntyilemään jonnekin epämääräisille reiteille. Lenkki oli kuvanmukaisista olosuhteista huolimatta kaikin puolin onnistunut kokemus, koska vettä satoi ja aurinko paistoi kuten suomalaisena kesäpäivänä kuuluukin. Sitä paitsi tunkkaaminen on pyöräilyn jaloin muoto.
Mökille Juhannukseksi… tottakai, nyt vain erona oli rahdata peräkärryllinen pyöriä mukaan.
Koska jo akaisemmin totesimme ettei perheemme tavarat mahdu pelkästään auton takaluukkuun, oli kai ihan sama jos peräkärryyn laitetaan vielä lisäksi muutama fillari. Monena vuonna on jo tullut samoja saaria tutkia jalan sekä maastopyörillä. Viimeisinä kertoina on poltellut paksummat renkaat mieltä, jospa niillä pääsisi rantoja kiertelemään paikkoihin jotka kapeilla kumeilla tulivat liian haasteellisiksi.
Airistolle
