Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 6. Vellinsärpimä
Vellinsärpimä, paikka jota moni oli meille kehunut… sinne siis poikien kesken pyörillä. Illaksi oli suunniteltu kylpyläreissu joten nyt voitiin ajella ihan rauhassa hieman pidempääkin reissua.
Reissun muut osat:
- Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 1.
- Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 2.
- Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 3.
- Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 4.
- Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 5.
- Saariselkä retkeillen ja polkien, osa 6.
Vellinsärpimään lähdimme retkeilyreittiä pitkin kohti Rumakurua. Tämä olikin ihan mukavaa vaikkain hieman kosteahkoa paikka paikoin. Saavuimme risteykseen lähellä Rumakurua, josta käänsimme jo tutulle ylöspäin vievälle reitille Pääsiäiskurun suuntaan.
Nousu oli jo meille tuttu, mutta maisemat aivan yhtä mahtavia kuin aikaisemmin. Nousu meni tällä kertaa vauhdilla ja itsellä oli jo tiukkaa pysyä pojan perässä.
Hetken ihastelimme Pääsiäiskurua kunnes jatkoimme suoraan Vellinsärpimän suuntaan.
Vastaamme tuli rinkka selässä oleva retkeilijä jonka kanssa muutaman sanan vaihdoimme. Hän kyseli tiedämmekö mihin olemme menossa… Varoitteli muutamasta vaativasta paikasta polulla. Pari puroa, rappusia ja isohkoa kivikkio oli siis edessä.
Kiitimme neuvoista ja jatkoimme eteenpäin.
Alussa olikin todella makoisaa polkua ja laskua pitkin Pääsiäiskurun reunaa. Ales päästyämme tulikin ensimmäisen puron ylitys, sujui kuivin jaloin.
Tähän oli tehty uutta reittiä, koska lähempänä Pääsiäiskurua meni vanhempi reititys jossa oli heikkokuntoisen näköisiä pitkospuita. Puron ylityksen jälkeen tulikin vastaan rappuset joissa pyörä napattiin kantoon ja mentiin reippaasti ylös.
Tästä alkoikin melko vaativa polku osuus. Kivien koko ja määrä kasvoi huomattavasti, vielä kun koko ajan mentiin reilusti alespäin oli vauhdin kanssa oltava tarkkana. Hienoa maisemaa ja haastavaa polkua. Nautimme joka hetkestä.
Kohta tultiinkin Tammukaojan ylitykseen ja toisella puolella oli taukopaikka, joka ei kuitenkaan ollut vielä Vellinsärpimä. Jatkoimme eteenpäin ja polku leveni hienoksi kangaspoluksi seuraten tuota ”puroa” kohti Vellinsärpimän tupaa.
Saavuimme tuvalle ja paikkaa ihastellen nautiskelimme eväämme veden solistessa vieressä.
Tauon jälkeen matkaa jatkettiin kohti Palo-ojan risteystä mukavalla ja vaihtelevalla polulla, joka tarjosi ajoittain myös hieman haasteita. Kohta olimmekin taas kohti laskettelurinteitä vievällä ”hiekkatiellä” ja matkalla takaisin mökille. Olipa ollut taas todella hieno kierros!
Ruokailun jälkeen kohti kylpylää ja muutaman tunnin uintireissua.
