Riviera 100

Kaikki varsinaissuomalaiset ovat varmasti itseni tavoin miettineet, miten monta kertaa pitää pyöräillä Maskun Rivieran ympäri, jotta saa sata kilometriä kasaan. No nyt ei tartte enää miettiä. Vastaus on 32 kierrosta.

blogiin_kartta

Salaisella tyhmäurheilusyndikaatillamme on sisäinen projekti. Vapaaehtoiset hölmöt saivat lähteä mukaan haasteeseen, jossa on tarkoitus ajaa (tai juosta, kävellä, soutaa, hiihtää, whatever, kunhan käytetään vain lihasvoimaa ja edetään sata kilometriä) vähintään yksi vähintään sadan kilometrin lenkki joka kuukausi vuoden ajan. Ensimmäinen haastekuukausi oli syyskuu, joten nyt marraskuussa mennään kolmatta kuukautta ja haaste päättyy ensi vuoden elokuussa. Me on tähän asti lenkkeilty Mikan kanssa kimpassa, mutta tässä kuussa oli vaikea löytää yhteistä aikaa. Päädyin siis ajamaan marrassatkun yksin. Ja satkun ajaminen yksin on perseestä.

Kysymys Rivieran sadan kilometrin matkasta on torakan lailla kalvanut alitajuntaani jo pitkän aikaa. Päätin, että tässäpä oiva tilaisuus selvittää sekin asia. Kun yksin lähtee, ei tarvitse pilata muiden päivää tällaisilla typeryyksillä.

Enpä vaan ihan arvannut, miten raaka veto tästä tulisi. Raskaahkon lenkin perusainekset oli kyllä jo lähtiessä aika hyvin kasassa:

1. Surlyssa oli alla Schwalbe Marathon Winter -nastarenkaat, koska viime viikolla oli pakkasta ja liukasta. Marawintterit ovat loistavat työmatkapyöräilijän renkaat, sillä ne ovat puhkeamattomat ja kaikilla muillakin tavoin tuhoutumattomat. Sen vastapainoksi ne ovat myös jäätävän painavat (noin kilo per rengas), jäykät, kovat, tunnottomat, ja mikä olennaisinta, rullaavat verrattain huonosti.

2. Reitti, noin 3,170 kilometrin mittainen kierros, on 99,5 % hiekkatietä. Se 0,5 % on matkan varrella oleva puinen silta. Nyt on syksy ja vettä on satanut esteristä monta päivää. Kun hiekkatie kyllästyy vedestä, siitä tulee pehmeä ja upottava. Pehmeällä ja upottavalla tiellä ei ole mukavaa eikä kevyttä ajaa.

3. Arvioin lähtiessä, että kaksi 0,7 litran juomapulloa riittää.

4. Mikä tankkaus?

Olin ilmoittanut vaimolle kotoa lähtiessäni, että 4-5 tuntia varmaan menee. Heti lenkin alussa totesin, että taitaa olla viisi tuntia lähempänä totuutta. Marawinter + hiekkatie -yhdistelmä ei ollut nopein mahdollinen. Ajaminen tuntui melkein kuin olisi vetänyt ankkuria perässään.

Muutaman kierroksen ajettuani totesin, että 2 x 0,7 litraa nestettä oli radikaalisti alakanttiin arvioitu. Hikoilin alkulenkin kuin sika, enkä ymmärtänyt yhtään miksi, kun ei ollut lainkaan kuuma. Päinvastoin, lämpötila oli juuri sopiva, eli häilyin tarkenemisen rajamailla. Silti hikoilutti. Hikoilu aiheutti tarpeen juoda enemmän, muttei voinut, kun nestettä ei ollut. Jouduin siis säännöstelemään ankarasti lähes koko matkan.

Ennen kuin 30 kilometriä oli täynnä, hartiat löivät jostain syystä niin jumiin, että jumitus säteili ylöspäin päänsäryn muodossa. Miellyttävät 70+ päänsärkyistä kilometriä olisi siis tiedossa.

Nesteen vähyys aiheutti tietysti sen, että piti miettiä, voinko syödä mukana olevia energiapatukoita. Molemmat kaksi energiageeliäni huitaisin naamariin, ja kolmesta patukasta söin kaksi. Kolmatta ei pystynyt, kun ei ollut nestettä riittävästi sen kaveriksi. Kiinteä ruoka vaatii aina nestettä, ja päätin, että käytän jäljellä olevan juoman mieluummin janon sammuttamiseen. 85 kilometrin kohdalla imaisin viimeiset pisarat ja ajoin loppumatkan ilman nestettä. Tosin tämä tieto on täysin merkityksetön, koska jo tässä vaiheessa oli melkoinen nestehukka päällä johtuen koko lenkin kestäneestä liian vähäisestä juomisesta.

Kierrosajat putosivat pikkuhiljaa. Alussa vedin 3,170 kilometrin kierroksia vähän alle 8:30. Tasaisen varmasti kierrosaikoihin tuli sekunteja lisää, kunnes loppupään kierrokset pyörivät 9:40 – 9:50 tienoilla.

Ajettuani lopulta 32 kierrosta ja 101.55 kilometriä olin suhteellisen tyytyväinen, että sai lopettaa ajamisen. Rullailin kotiin, jätin pyörän pihalle odottamaan pesua ja hoipuin täristen sisälle. En muista koska olisi viimeksi ollut näin paha olo urheilun jälkeen. Join tunnin aikana noin kolme litraa kivennäisvettä sekä urheilu- ja palautumisjuomia, ja pikkuhiljaa alkoi olo parantua.

Kävin pesemässä ja öljyämässä Surlyn ja pistin saunan lämpiämään. Vaimon kanssa taisteltiin väsymyksen aiheuttamaa maanista riehakkuutta poteva pikkupoika nukkumaan. Kun lopulta pääsin saunaan, en hikoillut pisaraakaan. Normaalisti riittää kun makoilen muutaman minuutin laudeliinan päällä, niin se on läpimärkä. Nyt se pysyi rutikuivana.

Tässä vaiheessa kukaan ei tietenkään usko, että ei se nyt noin koville voinut ottaa ja vingun tässä tyhjänpäiväisiä koska olen pehmeä (olenkin, mutta otti se silti oikeasti koville). Numerotietoja yhtään ymmärtäville ajamisen raskaus ehkä aukenee, kun mutustelee hetken mielessään yhdistelmää 20,5 kmh keskinopeus 159 keskisykkeellä. Ymmärsin lenkin aikana ihan uudella tavalla myös sen, että näennäisestä litteydestään huolimatta Rivieran rannat pitävät sisällään aika monta lyhyttä mutta terävää mäkeä. Viiden tunnin lenkistä vietin ylämäessä 2 tuntia 13 minuuttia.

Alla vielä dataa. Näiden pitäisi aueta maallikollekin, kun tuijottaa kuvaa hetken ja miettii ankarasti. Jos et muuta jaksa tulkita kuvasta, katso alimmat kentät, jossa on eri tehoalueilla käytetty aika.

Taidan mennä huomenaamulla autolla töihin.

blogiin_data

 

#fatbikefinland

Fat-Bike.fi

Suomalainen fatbike-pyöräilyyn keskittynyt sivusto.

Vapaamuotoisia sitoutumattomia juttuja / testejä kaikesta paksupyöriin liittyen.

- Onko jotain kerrottavaa
- Hienoja kuvia julkaistavaksi
- Haluatko esitellä tuotteita
- Kiinnostaako kirjoittaa juttuja

Ota yhteyttä!

fbf@fat-bike.fi

Ota yhteyttä:

copyright © Fat-Bike Finland 2018