Läskin lumo

Mitä tapahtuu, kun maastopyöräilynoviisi hairahtuu hankkimaan niinkin muodikkaan menopelin kuin läskipyörän? No, huonostikin voisi käydä, etenkin kun hairahtuneen harrastajan aiempi pyöräilykokemus on koostunut lähinnä etukorillisella mummo-Tunturilla hoippuroinnista kodin ja työpaikan välillä. Tai jaa, onhan sitä kai kerran ”maastossakin” käyty, silloin ongelmia tuli jo hieman normaalia kuoppaisemmalla soratiellä.

Luonne kun on jonkinlainen yllytyshullun ja muuten vain hullun risteymä, niin kovin paljon suostuttelua ei vaadittu, kun jo marssittiin paikalliseen ja palvelevaan Pyörä-Suvalaan. Ja hetken päästä rullailtiinkin ulos iik-niin-ihanan musta-oranssin paksukaisen kanssa. Uutuudenviehätystä ei heikentänyt edes tieto siitä, että pyörä on tällä hetkellä talouden arvokkain sijoitus… Eipä tiennyt tyttö, mihin joutui (eikä kyllä Trek Farley -parkakaan).

Terhi_Fatbike_Iso-Syöte_2015_2

Ison-Syötteen lumisilla maisemilla on mieltä rauhoittava vaikutus – etenkin aloittelevalle läskipyöräilijälle.

 

Uutta tulokasta ehdittiin ihailla jo hyvän tovin, ennen kuin viimein koitti ensimmäisen pyörälenkin aika. Ensimmäinen lenkki ei ehkä ollut ihan rakkautta ensisilmäyksellä, vaan ennemminkin ala-astetasoinen ihastuminen, jossa toinen on ihan ok, mutta suurimman osan ajasta todella ärsyttävä. Maisemat toki olivat hienot, Kolin jylhissä metsissä kun oltiin, mutta niitä ei vain nähnyt, koska satoi. Mieltä ei myöskään ylentänyt, että ensimmäisellä lenkillä korkeuseroa tuli enemmän kuin kotitarpeiksi ja loppu oli vielä silkkaa etanavauhtia ylämäkeen (piiiiitkään ylämäkeen). Ensimmäisen lenkin lopputulemana ei siis ollut totaalinen hurahtaminen lajiin ihan liekeissä – liekeissä oli lähinnä pyöräilijäpoloisen takamus (kun ”minähän en mitään pyöräilyhousuja laita, pitäkää vaippapöksynne!”).

No, muutaman kivuliaan töihin pyöräilyn jälkeen antoi ei-niin-sitkeä sissikin periksi ja taas marssittiin Pyörä-Suvalaan, josta asiantuntevalla opastuksella saatiin helpotusta hanurille Pearl Izumin pyöräilyhousujen muodossa.

Toinen metsälenkkikään paksukaisen kanssa ei vielä suuremmin sykähdyttänyt, sillä pyöräilynautinto ei liene aivan huipussaan syyspimeällä pienessä vesisateessa märkiä oululaisia metsäpolkuja toikkaroidessa. Hitaasti lämpiävä pohjoispohjalainen syttyi vasta kunnon maisemissa, lumisella Isolla-Syötteellä. Siellä puuterilumisia metsäpolkuja polkiessa löytyi niin tasapaino (ainakin silloin tällöin), läskipyöräilyn ilo ja mielenrauha (muutamia nälkäkiukkukiroiluja ja rapakossa rämpimisiä lukuun ottamatta). Niin se läski vain löysi polkunsa sydämeen ja parkkeerasi sinne hellyttävän paksuine renkaineen.

 

Terhi_Fatbike_Iso-Syöte_2015

Pitkospuut, tuo aloittelijan koetinkivi, eivät menneet vielä joka kerralla ihan putkeen… (mutta pieni lepohetki suolla on aina tarpeen).

Läskipyörässä on jotakin vähän junttia, se näyttää pyörätiellä virtaviivaisten maantiekiitäjien seurassa flamingoparveen eksyneeltä virtahevolta. Mutta ulkonäkö pettää. Läskipyörän kyydissä jopa tällainen tasapainoton tunari voi tuntea olevansa edes ripauksen maastopyöräilijä (nimenomaan tuntea, sillä maastopyöräilijänä olo ei varmasti välity ulospäin). Läskipyörällä kyyti on tasaista ja kevyttä. Se on pyörämaailman pitkänmatkalainen, joka on parhaimmillaan rauhallisilla lenkeillä, joilla ihaillaan maisemia ja pysähdytään evästauolle. Mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin on tarjolla niitä haluaville – ja näillä taidoilla usein, vaikka ei haluaisikaan. Tärkeintä kuitenkin: läskipyörä saa liikkeelle ja luontoon. Se jos mikä on positiivista, ihan jo kansanterveydenkin kannalta. Suosittelen lämpimästi.

Uusia seikkailuja odotellessa.

– (Pyörä)varikon vasen laita

#fatbikefinland

Fat-Bike.fi

Suomalainen fatbike-pyöräilyyn keskittynyt sivusto.

Vapaamuotoisia sitoutumattomia juttuja / testejä kaikesta paksupyöriin liittyen.

- Onko jotain kerrottavaa
- Hienoja kuvia julkaistavaksi
- Haluatko esitellä tuotteita
- Kiinnostaako kirjoittaa juttuja

Ota yhteyttä!

fbf@fat-bike.fi

Ota yhteyttä:

copyright © Fat-Bike Finland 2018