Kylmä voisko nyt olla kellä

Kyllä voi. Ainakin, jos harrastaa pyöräilyä tai mitä tahansa muuta ulkoliikuntamuotoa talvella, eikä omaa esimerkiksi sorsalinnun ääreisverenkiertoa. Läskipyöräilyn ihmeellisessä maailmassa on tullut vastaan sama ikävä vaiva kuin muussakin eräilyssä ja talviliikunnassa: erityisesti sormet, varpaat ja takamus ovat kylmissään jo muutaman asteen pakkasilla, saati sitten Siperiasta kulkeutuneessa raikkaassa talvisäässä.

Syötteellä reitit kunnossa

Syötteellä reitit aivan loistavassa kunnossa, kelpaa poluilla pyllähdellä…

Joitakin ratkaisuja on jo ongelmaan haettu. Sormet viihtyvät yllättävän hyvin, kun saavat kaverin samaan loosiin. Siispä käytössä ovat lobster-malliset hanskat, siis ne ravun saksia muistuttavat tumput, joilla Star Trekin Mr. Spockin tervehdys onnistuu tumpeloltakin… Lobstereilla on tosin hieman hankala käyttää vaihteita, mutta näin pyöräilynoviisina se on ihan normaalia muutenkin. Lisäksi lämmitysapuna ovat ohjaustankoon aseteltavat käsisuojat, jotka suojaavat hyvin viimalta, vaikka näyttävät hieman omituisilta. Sekään ei tässä aloittelevan läskipyöräilijän ulkonäkökonkurssissa juuri tunnu. Jemmassa on vielä ohuet merinovillahanskat, jotka voi tarvittaessa sulloa ravun saksien sisään.

Sormet on siis saatu lämpimiksi lähes kelillä kuin kelillä. Toista se on varpaiden kanssa. Ne kun on kerran teininä kunnolla palelluttanut (ja edelleen yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin korvat punaisena kuunnellut äidin saarnaa aiheesta), ei tilannetta tunnu auttavan villasukka jos toinenkaan. Joulupukki toi äärettömän hienot Bontragerin OMW-talvipyöräilykengät (löytyy esim. Pyörä-Suvalasta), joissa on irrotettava, paksu sisäkenkä. Innokas pyöräilijämme vain taisi sulloa kenkään hieman liian paksun sukan, sillä varpaat ilmoittivat jälleen tyytymättömyytensä vallitseviin olosuhteisiin. Ohuemmalla sukalla ja alle kymmenen asteen pakkasella talvikengät kyllä pelittivät hyvin, vaikka malli onkin aika kapea tällaiseen pohojalaiseen lättäjalkaan.

Varpaiden pelastus kovemmilla pakkasilla on ollut eräopasopintojen aikana hankitut Salomonin Toundra -talvimaiharit, jotka eivät toki pyöräilykenkää ole nähneetkään, mutta pääasia, että varpaat eivät palele. Plussaa keveydestä ja korkeasta varresta, miinusta hieman liian paksusta ulkomuodosta pyöräilyyn. Vaikka läskipyöräilyynhän sen tavallaan luulisi sopivan. Vielä varpaiden lämmitykseen voisi kokeilla hiihdosta tuttuja erillisiä kengänsuojia. Tai eräopasvuodelta ylijääneitä varpaanlämmittimiä…

Suurin murheenkryyni palelemisen suhteen on kuitenkin läskin(?) pyöräilijän peräosasto. Se on ristitty haja-asutusalueeksi, sillä selvästikin takamus ja reidet muodostavat niin laajan alueen, että sinne nyt ei vain kerta kaikkiaan riitä energiaa, vaikka millä lämmittäisi. Epäilen, että hanurin kylmettyminen johtuu osittain myös sukupuolesta. Rasvakertymien sijoittuminen erityisesti haja-asutusalueelle ei luultavasti ainakaan edistä verenkiertoa. Perberiä on koetettu pitää lämpimänä todellisella viisikerrospukeutumisella: alle urheilubokserit, sitten pyöräilyshortsit, niiden päälle merinovillabokserit ja vielä merinovillaiset pitkät kalsarit ja kaiken kruunaavat hiihtohousut tai kuorihousut kelistä riippuen. Puuh. Melkoinen pukeminen.

Joskus toimii, useimmiten ei. Harkinnassa on siis vielä untuvashortsit, lämmitettävät kalsarit tai muuten vain tuli perseen alle… Vinkkejä tai vertaistukea, anyone? :)

Luultavasti paleluun auttaisi parhaiten varsin yksinkertainen asia: lisää vauhtia!

Sitä odotellessa…

– Terhi, pyörävarikon vasen laita

#fatbikefinland

Fat-Bike.fi

Suomalainen fatbike-pyöräilyyn keskittynyt sivusto.

Vapaamuotoisia sitoutumattomia juttuja / testejä kaikesta paksupyöriin liittyen.

- Onko jotain kerrottavaa
- Hienoja kuvia julkaistavaksi
- Haluatko esitellä tuotteita
- Kiinnostaako kirjoittaa juttuja

Ota yhteyttä!

fbf@fat-bike.fi

Ota yhteyttä:

copyright © Fat-Bike Finland 2018