Kivikauden polulla Maariassa ja vähän Ilmarisissa

Muutakaan tekemistä ei joulun aatonaattona ollut niin päätin suunnata lenkin kohti  yhtä ehdottomista lähialueen suosikeistani – Kivikauden polku. Kivikauden polku sijaitsee Maariassa – Turussa. Polku  kiertelee Maarian altaan reunalla sekä läheisillä kallioilla. 

Itse tykkään reitistä kovasti ja siellä tuleekin melko usein ulkoiltua. Tällä kertaa lähdin liikkeelle Liedon puolelta Ilmarisista ja tarkemmin Metsäpirtin pihalta. Metsäpirtti on Liedon Lujan omistama paikka jossa sijaitsee hieno Ilmaristen Tanssilava sekä kuntorata hiihtostadioineen.

 

Metsäpirtiltä kulkee mukava yhdyspolku tuonne Kivikauden polulle. Ensin kiipesin ylös Topinmäen päälle josa myös Käärmekallio sijaitsee. Tuolta paikalta aukeaa mukava näkymä aina Turun keskustaan asti.

Tämän jälkeen ajellaankin ihan mukavaa polkua pitkin kohti toista Käärmekalliota jolloin saavutaankin jo itse Kivikauden polulle. Sen verran on täällä tullut liikuttua, että voin sanoa taulujen sekä nimien pitävän paikkaansa ja useampinakin kertoina on kyykäärmeitä tullut nähtyä.

Nyt lähdin kulkemaan reittiä vastapäivään ja ensimmäisenä eteen tuleekin hieman teknisempiä osuuksia, joista ensimmäinen on Stravassa nimetty osuvasti ”Juurakko-Kivikko-Hell-Down” joka on nimensä mukaisesti hieman juuria ja kiviä sisältävä alespäin viettävä polun pätkä päättyen pellon reunaan.

Pelto kierretään reunaa myöden ja sen jälkeen onkin edessä helpompaa mukavaa polkua ja pieni kiipeäminen sekä laskeminen Jättiläisen Istuinkiven viereen.  Istuinkiveltä jatketaan reitin kosteimman osuudeen läpi, täältä saattaa keleistä riippuen löytää aavistuksen mutaa ja  vettä. Tällä kertaa maa ja ojat olivat jäässä joten ei ongelmia, myöskin jo varsin huonokuntoiset pitkospuut oli poistettu polulta kokonaan.

Jättiläisen Istuinkivi

 

Kohti Rajakalliota

Ja sitten ylös… edessä on koko reitin suurin ja tiukin nousu Rajakalliolle. Rajakallion päällä on pieni lepopaikka pöydän kera jossa voi nautiskella eväitään.

Rajakallio

 

Rajakallio

Täältä jatketaan parien lyhyiden pitkospuiden läpi kohti haastavampaa osuutta. Nyt poljetaan vähän matkaa pitkin melko teknistä kallio-osuutta joka loppuu pieniin kalliportaisiin.

Pitkoksia

 

Kalliota riittää

Edessä on vielä muutama sata metriä mukavaa polkua ennenkuin ollaankin reitin virallisessa lähtöpaikassa Maarian hiekkakuopan lähistöllä.

Täällä kannattaa kuitenkin poiketa reitiltä ja kierrellä muutama muu polku altaan sekä hiekkakuopan ”Maarian Rivieran” ympäristössä. Täällä on myös merkittynä Paavon-polku, joka on myös mukavaa ajettavaa tarjoten hienoa ”smoothia” kalliobaanaa! Itse ohitin tällä kertaa Paavon-polun, mutta kiersin lisälenkin altaan vierestä sekä hiekkakuopan ympäri palaten takaisin tähän viralliseen lähtöpaikkaan loikotellen siitä mukavaa kangaspolkua alespäin. Hiekkakuopalla on aikoinaan ollut tiilitehdas jonka jälkiä sieltä vieläkin löytyy. Nykyisin hiekkakuoppa on mukava uintipaikka hiekkarantoineen.

Hiekkakuoppa

 

Maarian allasta eli Paattisten joki

Lyhyen pienen tien jälkeen lähestytään altaan reunustaa ja sen kumpareista maastoa. Polut hieman helpottuvat ja tarjoavat jälleen oikein mukavaa ajettavaa sekä kivoja maisemia. Laskuvoittoisen osudeen jälkeen vastaan tulee aikoinaan suurta hämmennystä aiheutta silta. Silta joka ei johda mihinkään… siltaa pitkin pääsee Paattistenjoen yli, mutta aikoinaan ei tällä puolella ollut edes kunnon polkua niin sillan teko ihmetty suuresti. Nyt tietysti se palvelee hyvin kaikkia ulkoilijoita jotka voivat saapua Paimalantien pienelle pysäköintipaikalle ja lähteä siitä Kivikauden polulle.

Silta

 

Allasta Turkuun päin

Nyt reitti siirtyy hieman ”synkempään” metsikköön ja kulkee muutamien pienten siltojen avulla kumpuilevassa maastossa olevien ojien yli. Selkeillä ja leveillä poluilla juuret rupeavat olemaan astetta suurempia mutta niistä kyllä pääsee yli ilman suurempaa haastetta.

Pikku siltoja

 

Juurakkoa

Haastetta taas tarjoaa riittävästi kohta eteen saapuva ”Paha Mäki – ajamalla ylös”. Sen ylös pääseminen ajamalla ei välttämättä onnistu ihan joka yrityksellä, kovin montaa ajolinjaa ei kivien välissä ole mutta aina kannattaa yrittää.

Haastemäki

Mäen jälkeen ollaanki jälleen Käärmekalliolla, josta lähden saamaa siirtymäreittiä ”Pahkalaukkaa” pitkin Ilmaristen Metsäpirtille jota tultiinkin, tosin lopussa kannattaa polkaista vielä Ilmarisissa aikoinaan ajettujen XCO-kilpailuidenkin käyttämät polut.

Helppoa polkua

Tälle lenkille ei pituutta tullut kuin n.12km, mutta alueella on polkuja hyvinkin paljon ja tuollaisen 20km lenkin pystyy hyvinkin poluilla ajamaan. Miksikään kovin helpoiksi ei mitään näistä poluista voi sanoa, mutta mukavaa tekemistä ja kivoja maisemia riittää.

Osa Kivikauden polun opasteista kylläkin kaipaisi uusimista, mutta tuskin reitillä eksymään pääsee.

 

#fatbikefinland

Fat-Bike.fi

Suomalainen fatbike-pyöräilyyn keskittynyt sivusto.

Vapaamuotoisia sitoutumattomia juttuja / testejä kaikesta paksupyöriin liittyen.

- Onko jotain kerrottavaa
- Hienoja kuvia julkaistavaksi
- Haluatko esitellä tuotteita
- Kiinnostaako kirjoittaa juttuja

Ota yhteyttä!

fbf@fat-bike.fi

Ota yhteyttä:

copyright © Fat-Bike Finland 2016