Joulukuista luontoilua Parmaharjulla
Liedon Parmaharju, sinne suuntasimme fatbikien renkaat ja lähdimme katselemaan joulukuisia polkuja varsinaissuomalaisessa metsässä. Parmaharju on tunnettu maamerkistään hyppyrimäestä, jonka tosin Matti Nykänen olisi jo aikoinaan halunnut räjäyttää. Parmaharjulla on varsin hyvät korkeuserot muuhun Turun ympäristöön verrattuna, polkuja ja hiihtolatujen pohjiakin on ainakin aikoinaan ollut ihan mukavasti. Nyt vain tahtoo olla käyttäjiä poluilla niin vähän että eivät tahdo pysyä avoinna.
Luontopolulla
Lähdimme kiertämään niin sanottua hiihtotietä pitkin. Hiihtotie on valaistu muutaman kilometrin mittainen talvisin hiihtokäyttöön tarkoitettu reitti, jota näin kuivan maan aikaan voi ajella jopa autolla. Hetken aikaan ajettuamme lähtee oikealle kiipeämään vanha tienpohja josta aikoinaan on hiihtoladutkin menneet. Menneessä aikamuodossa, koska viime vuosina ei lunta ole tarpeeksi ollut.
Harjun päällä menee todella makeaa kalliobaanaa sekä mukavasti muita polkuja. Me lähdimme kiertämään lyhyempää 6km luontopolkua myötäpäivään. Reitti koostuu juuri tuosta hienosta kalliopolusta, muutamasta metsäautotien pätkästä, suoalueesta ja mukavista metsäpoluista. Tuota lyhyempää luontopolkua voi kyllä suositella lähes kaikille, pari pakollista talutuskohtaa on, mutta muuten pääsee hyvinkin ajamalla läpi.
Tosin nyt kosteampaan vuoden aikaan oli hieman haasteita Mustasuon pitkospuilla. Mustasuon läpi menee hyvä ajettava polku joka ylittää kolme melko suurta ojaa, mutta kaikkien kohdalla on juuri tehdyt hyväkuntoiset sillat. Lyhyempi luontopolku on muutenkin viime vuoden aikana läpikäyty ja huollettu. Reitin varrella on myös pari taukopaikkaa joissa voi nauttia eväitä. Lisäksi lähtöpaikalla Parmaharjun pihalla on isompi nuotiokatos tulisijoineen.
Hyppyrimäki
Luontopolun kierrettyämme lähdimme kiipeämään kohti hyppyrimäkeä, maisemia ihailemaan. Itse hyppytorni rupeaa olemaan melko iäkäs ja se onko sinne turvallista enää kiivetä jää jokaisen omaan pohdintaan. Maisemat ovat hienot
Hyppyrimäen juurelta lähtee muutama mukava polku kohti Lietoa. Polut ovat selvästi alamäkipainotteisia ja loppuvat Savijoen rantaan. Savijoen yli pääsee kuivempaan aikaan melko helposti, mutta juuri nyt tuli hieman ennen joelle saapumista mieleen että kuinkas nyt? Vettä oli joessa kuten koko metsässä erittäin runsaasti, kello myöskin lähenteli jo kolmea joten jos takaisin olisi pitänyt kääntyä olisi hämärä päässyt yllättämään. Lamppua ei tietenkään ollut matkassa, vaikka pitäisi olla, koska eihän sitä ikinä tiedä mitä voi tapahtua.
Onneksi joku ystävällinen on tehnyt näitä kelejä varten yläjuoksulle hienon sillan ja sitä käyttäen pääsimme kuivin kengin joen yli. Loppumatkan ajelimme pellon läpi ja pyörätietä pitkin takaisin Parmaharjulle.
Ihan mukavia polkuja, joskin pientä tietämystä vaaditaan jotta kaikki löytyvät. Pidempää luontopolkua ei voi ”pidennyksen” osalta suositella kenellekkään. Se on pelkkää tunkkaamista!
Uutta pyörää?
Illalla kotona rupesi voimistumaan jälleen vahva tunne, oliko kyseessä viimeinen ajelu nykyisellä pyörälläni… ?
Olin jo pitkään ollut harvinaisen ihastunut uuden Beagreasen väritykseen. Juuri niin… väritykseen! Uudessa rungossa ei ole mitään muuta eroa nykyiseen pyörääni, mutta riittääkö pelkkä väri vaihtamisen perusteeksi?
Itselläni on mielestäni hyvä peruste Olen aina ollut erittäin kova fani vanhoja Kleineja kohtaan ja uusi Salsan väritys muistuttaa erittäin paljon omistamaani Klein Adroit Backfirea. Kyseinen Adroit tuli myytä pari vuotta sitten Espanjaan ja se ehkä on hieman kaduttanut. Onneksi Kleineja jäi vielä muutamia omaan talliin, niin ei ikävä pääse liian suureksi ja lisäksi on huomattavasti edullisempaa hommata uusi Beargreasen-runko kuin Kleinin Backfire Adroit!
Katsotaan kuinka tässä käy, mutta nykyinen Salsa ainakin päätyi myyntiin ja uusi odottaisi heti kun saisi kaupat aikaiseksi nykyisestä… ja tosiaan pelkän värin vuoksi!