Prologi: Vähän on ollut hiljaista blogissa. On ollut aika paljon kaikenlaista, mikä on syönyt harrastamista. Todetaan lyhyesti, että viimeiseen vuoteen on osunut kolme loukkaantumista, joista kaksi vei miehen kirurgin työpöydälle ja pitkään fysioterapiaan. Yksi vamma ei ollut leikattavissa, mutta kuukausien fysiojumpan sekin vaati. Viimeiset 15 kuukautta on siis lähinnä fysiojumpattu mutta ei juurikaan urheiltu. Syyskuussa ajettiin muutaman päivän pyöräretki Ruotsissa. Heti retken jälkeen leikattiin olkapää. Se oli siis vammautunut jo ennen reissua muissa harrastuksissa. Leikkausta se vaati, mutta kyllä sillä pystyi ajamaan sen verran ettei retkeä tarvinnut perua. Koska itselläni oli tuossa vaiheessa lähes vuoden tauko kaikesta muusta treenaamisesta paitsi fysiojumpasta, en ollut retkellä likikään omalla tasollani ja sen huomasi, kun tunturimaasto näännytti ihmistä. Välillä otti vähän koville. Tai paljon koville. Ei tullut kirjoitettua siitä retkestä mitään, koska tuli se leikkaus. OnneksiPeter ja Jarkko kuitenkin kirjoittivat. Ja olivat ottaneet paljon kuvia.
Jokin aika sitten kirjoitin, kun rikoin Muklukkini. Tämä tapahtui metsässä ajaessa, joten tapahtunutta voi siltä osin pitää valitettavana tapaturmana. Tällä kertaa hajotin rakastetun El Mariachini. Tämä tapahtui fillaritallissa säätämistyön yhteydessä, eikä tätä tapahtumaa voi pitää minään muuna kuin työn suorittajan sanoinkuvaamattoman tyhmyyden seurauksena. Siitä huolimatta, että kuolen häpeästä tätä tarinaa kertoessani, kerron sen silti siinä toivossa, että tämä kantapään kautta saatu oppi säästäisi jonkun toisen poloisen pyöräilijän sielua ja lompakkoa.
Alla kuva El Mariachista. Joskus hän oli uusi, kaunis ja puhtoinen. Tämän kuvan jälkeen häntä on kohdeltu kaltoin monilla eri tavoilla, miten polkupyöriä ei koskaan tulisi kohdella, mutta tämä viimeisin tempaus kyllä vie tyhmyydessään voiton ihan kaikesta aiemmasta.
Olipa kerran viikonloppu, jota oli hartaasti odotettu. Viikonloppu, jona lähdettiin kavereiden kanssa retkelle uusiin upeisiin maastoihin. Matkustettiin lähes 400 kilometrin päähän Kuortaneelle paikallisen fatbikehenkilön kestittäväksi, ja sieltä Arpaisten upealle retkeilyalueelle. Ja voi pojat, kyllä oli varsinaissuomalaisiin kivikko-juurakko-ränneihin tottunut maastopyöräilijä ihmeissään. Silmänkantamattomiin leveää neulasbaanaa, joka kulki upeassa kumpuilevassa maastossa soita ja lampia halkovien harjujen päällä.
Connection error. Connection fail between instagram and your server. Please try again
#fatbikefinland
Fat-Bike.fi
Suomalainen fatbike-pyöräilyyn keskittynyt sivusto.
Vapaamuotoisia sitoutumattomia juttuja / testejä kaikesta paksupyöriin liittyen.
- Onko jotain kerrottavaa
- Hienoja kuvia julkaistavaksi
- Haluatko esitellä tuotteita
- Kiinnostaako kirjoittaa juttuja
Ota yhteyttä!
fbf@fat-bike.fi
Ota yhteyttä:
Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. We use cookies on this website. Hyväksy