Suomen uusin kansallispuisto, Hossa, tarjoaa seikkailua ja sopivan haastavaa maastoa kaikentasoisille (läski)pyöräilijöille. Kaupan päälle saa julmetun komeat maisemat ja ainakin heinäkuun alussa mukavan määrän iniseviä ystäviä.
Hossanlahdenharjulla ei kulje varsinaista maastopyöräreittiä, mutta retkeilyreitilläkin saa pyöräillä.
Näin kesän korvalla on hyvä palata ajassa hieman taaksepäin ja muistella (lämmöllä?) maaliskuista neljänkymmenen kilometrin toikkarointia läskipyörällä elämäni ensimmäisessä maastopyöräilytapahtumassa, Syöte MTB Winterissä. Lieneekö myös viimeinen, sitä tarina ei kerro.
Kokeneena kävijänä voinkin antaa muutamia vinkkejä, miten ensimmäiseen tapahtumaan ja ylipäätään hieman tavallista pidempään pyöräilykoitokseen kannattaa valmistautua – tai sitten ei.
Syöte MTB Winterin lähtöalueella oli tunnelmaa, kun noin sata läskipyörää oli starttaamassa matkaan.
Jos Oulussa asumisesta ei muuta iloa olisikaan, niin ainakin se, että Syötteelle on vain alle parin tunnin ajomatka. Päätin lähteä kokeilemaan, kulkeeko läski Syötteen maisemissa siihen tahtiin, että kuukauden päästä voisi olla rimpuilemassa Syöte MTB Winter -tapahtumassa 40 (tuskaista) kilometriä. Joten ei kun etiäpäin, kuten huomautti se kuuluisa vanhempi naisihminen lumessa.
Syötteen luontokeskukselta lähtevä talvipyöräilyreitti on mahtava baana ja sopii aloittelijallekin (ainakin suotuisalla kelillä).
